Kriittinen keskustelu suurista kauppakeskuksista on ehkä yksi niistä asioista, joita muistamme USA:n taloushärdellin ohella vuodesta 2008. Ministeri Vapaavuori osoitti siviilirohkeutta ja tilannetajua puuttuessaan Vihdin Ideapark-hankkeeseen. Kauppakeskukset vaikuttavat autoiluun, liikenteeseen ja ennen kaikkea ohjaa elämätapaamme suuntaan, jota ainakaan kaikki eivät toivo.
Kuluttava kansalainen, hyvä kansalainen
Luontaistalouden aika on mennyt ja niukkuuden Suomi kaikonnut kaus nykyihmisen tajunnasta. Elämäntapamme edellyttää tehokasta tavaroiden ja palvelujen jakelua – kauppaliikkeillä on sekä oikeutuksensa että tärkeä tehtävänsä. Tavaraa on tarjolla ja monella meistä on niitä myös hankkia. Sopii kuitenkin kysyä, onko kuluttamisella mitään rajaa? Meitä kannustetaan kuluttamaan, se on kunnon kansalaisen perustehtävä. Kulutuksemme pitää talouden pyörät liikkeessä. Sillä torjumme lamaa, se tuo työtä ja siiten taas voidaan kuluttaa… näin se menee.
Sohvakauppiaiden Suomeen
Termi on sen ironisointia, että aktiivisin osa tämän päivän yhdyskuntasuunnitelua tapahtuu kauppakeskusten kehittelijöiden, ei yhdyskuntasuunnittelijoiden päissä.
Kiistatta ”sohvakauppiailla” on vauhdikkaita visioita suurista kauppakeskuksista, jotka kehittyvät vähitellen monipuolisiksi palvelu- ja viihtymiskeskuksiksi. Tuurin kyläkauppa Töysässä on kehittynyt juuri tähän suuntaan. Mitä ilmeisimmin se ja suuren maailman mallit ovat ohjanneet ”sohvakauppiaiden” ajatuksia. Osalle meistä tällainen visiointi on vastenmielistä, osalle yhdentekevää. Varmasti on niitäkin, jotka pitävät tällaista kehitystä aivan suotavana.
Mitä me todella haluamme
Me tarvitsemme tuotteita ja palveluja elääksemme. Kysymys on siitä, että mistä me ne hankimme? Mikä on tämän hankintatavan vaikutus muuhun elämäämme ja ympäristöön? Automarketit vastasivat aikanaan muuttuneiden kulutustottumusten ja autoistuneen Suomen tarpeisiin. Tilanne muuttui, kun havahduimme liikenne- ja ympäristöongelmiin ja autoilun kalleuteen. Onko omistettava auto, voidakseen hankkia ruokaa ja vaatteita itselleen?
Uskon, että me haluamme tehdä ainakin päivittäistavarahankinnat niin läheltä kuin mahdollista. Ihmiset ovat havahtuneet arvostamaan lähipalveluja. Jopa niin, että hyväksymme lähikaupan korkeamman hintatason hyvän saavutettavuuden vuoksi.
Toisaalta, totumme siihen mitä meille tarjotaan. Kerran viikossa tehtäviin perheen päivittäistavaroiden perushankintoihin oman auton käyttö ja automarket sopi hyvin. Kun nyt puuhataan kaupan aukioloaikojen täyttä vapautta, tullaanko siihen tilanteeseen, että ei ole tarvetta suuriin kertaostoksiin? Tuskin niin, koska ns. perustarvikkeet ostetaan lähinnä hinnan perusteella. Mutta, jos koko ajan auki olevat kaupat ovatkin automatkan päässä, niin jotain tässä yhtälössä meni vikaan.
Entä kauniissa Kaarinassa
Päivittäistavaratarjonta ja kauppojen sijainti on Kaarinassa kohtuullisen hyvällä tolalla. Ei ole Ideapark- ongelmaa. On kilpailua ja vaihtoehtoja ainakin keskustan ja Piispanristin alueella. Ongelmana on keskentekoinen ja huonosti toimiva keskusta. Keskusta-alueella ei ole erikoisliikkeiden vaatimaa veto- ja ostovoimaa.
Turun Osuuskaupan (TOK) suunnitelmat suurmyymälän rakentamiseksi moottoritien pohjoispuolelle Kaarinatien tuntumaan on synnyttänyt vastustusta lähinnä liikennevaikutusten vuoksi. Vähemmälle on jäänyt sen pohtiminen, miten suunnitelmat toteutuessaan vaikuttaisivat muun Kaarinan ja erityisesti keskustan palvelujen kehittymiseen tai säilymiseen. Mitä paremmin TOK:n liiketaloudelliset suunnitelmat toteutuisivat, sitä varmemmin se heikentäisi tai vähintäänkin hidastaisi Kaarinan keskustan kehittymistä. Kauppakeskus Myllyn tulo Raisioon on hyvin samankaltainen tapaus.
