KAARINAN VIRASTO-ORGANISAATIO 2009 ALKAEN; KRIITTINEN ARVIO VALMISTELUSTA

Laajenevan Kaarinan uudesta virasto-organisaatiosta tiedotettiin 9.5.2008. Tiedotteen väliotsikko on ”Kuntalaisten hyvinvointi huomion keskipisteenä”. Tiedottamisen retoriikka näyttää olevan kunnossa. Sen mukaan päähuomio on kuntalaisille suunnatuissa palve-luissa. Tutkitaanpa lähemmin, löytyykö tälle tiedotteen ilmaisulle vastine uudessa organi-saatiossa. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin henkilökysymyksiä. Tässä kirjoituksessa käsittelen laajentuvan Kaarinan valmistelua organisaation rakenteen näkökulmasta.

Organisaation esittäminen kaaviona

Olemme tottuneet katsomaan organisaatioita kaavioina, jotka ovat yleensä linjoittain laadittuja hierarkkisia käskyvalta- ja vastuusuhteita esittäviä laatikkopinoja. Malli tulee kaukaa historiasta ja armeijan tavasta kuvata omaa organisaatiotaan. Se sopii hyvin vastuusuhteiden kuvaukseen. Itse toimintojen kuvaaminen onkin aivan toinen asia, koska ne muodostavat suoraviivaisten hierark-kisten linjojen sijaan eri toimintojen välisen monimutkaisen verkoston. Näitä organisaatiokuvauksen laatikkopinoja alettiin kritisoida laatujohtamisen yleistyessä. Laatujohtaminen kaipasi käskytys-suhteiden lisäksi todellista informaatiota varsinaisesta toiminnasta.

Resurssi-, tavoite- vai prosessiohjattu?

Julkishallinnon organisaatiot ovat kautta aikojen olleet resurssiohjattuja. Budjetissa on määritelty käytettävissä olevat varat ja sen mukaan on toimittu ja tuotettu palveluja. Näin toimittiin liikeyrityk-sissäkin muutama vuosikymmen siiten. Tulos- ja tavoitejohtaminen syrjäyttivät resurssiohjauksen 60-luvulla. Suomen nämä virtaukset tulivat 20–30 vuotta myöhässä sekä yrityksiin että julkihallintoon. Kaarinan silloista kuntaa taivutettiin tulosjohtamiseen 80–90 luvun taitteessa, tosin vaatimattomin tuloksin. Tulosjohtamisen periaatteet joutuivat ahtaalle laatujohtamisen ja sen johdannaisen prosessijohtamisen lyötyä läpi suuressa maailmassa 80- luvulla ja Suomessa noin kymmenen vuotta myöhemmin.

90- luvun lama pakotti kunnat tiukkaan talouskuriin. Laman vauhdittama säädettiin nykyisen kuntalaki (1995/365). Siinä otettiin ainakin epäsuorasti kantaa kuntien johtamisjärjestelmään. Sitä haluttiin viedä strategisesti ohjatun prosessiorganisaation suuntaan. Valtuusto lakkasi puuhastele-masta yksittäisten kohteiden kanssa ja siltä odotetaan nykyisin kuntayhteisön ohjaamista strategis-ten linjausten avulla. Tässä toimintamallissa resursseja ohjataan yksittäisten kohteiden sijasta suurina palvelu- ja investointikokonaisuuksina. Johtamisen strateginen ja operatiivinen taso haluttiin erottaa selvästi toisistaan. Edellisellä on kunnissa selkeä poliittinen lähtökohta, jälkimmäi-nen on toteuttavaa toimintaa ja vähemmän arvolatautunutta. Nykyistä toimintatapaa on arvosteltu ja monet kokevat olevansa valtuustossa vain napin painajina, muualla päätettyjen asioiden leimaajina. Näyttääkin käyvän niin, että järjestelmän uudistajien kauhuksi monet kunnat ovat ajautumassa takaisin resurssiohjauksen turvalliseen allikkoon, sikäli kun ovat sieltä koskaan nousseetkaan.

Laajenevan Kaarinan ratkaisun ja retoriikan ristiriita

Laajenevan Kaarinan tiedotteiden perusteella voidaan olettaa, että joka suhteessa, myös organi-saation rakentamisen suhteen, rima on asetettu korkealle. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Alla oleva organisaatiokaavio on otettu Järjestelytoimikunnan tiedotteesta.

Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että olin ilmeisestikin ainoa kaupunginvaltuutettu, joka ihmetteli laadittua organisaatioesitystä. Oma sosialidemokraattinen valtuustoryhmäni ja ryhmän järjestelytoimikunnan jäsenet epäilivät Hyvinvointipalvelujen suurta kokoa ja Päivi Mikkolan johtajuutta, mutta muuhun ei ollut huomauttamista. Tähän yllä olevaan kuvaan ollaan siis laajasti tyytyväisiä. Miksi minä sitten ihmettelen hyvää, vilpitöntä työtä?

Ongelma 1:
Virasto-organisaatio on tehty selkeästi resurssiohjauksen, ei palvelutuotannon näkökulmasta

Kaaviossa palvelujen jako on tehty Kaarinassa vakiintuneiden nimikkeiden mukaan. Nämä nimik-keet ja esitystapa periytyvät lamavuosilta 90-luvun alusta, jolloin silloisen Kaarinan kunnan luotta-musmiesorganisaatiota karsittiin kovalla kädellä. Perustana oli tuolloin puhdas resurssiohjattu malli.

Itse oletin ilman muuta, että laajenevan Kaarinan virasto-organisaatio vastaa tämän päivän haasteisiin. Näyttää kuitenkin siltä, että organisaation rakennetta ei ole tältä kannalta proble-matisoitu millään tavoin.

Esitetyssä mallissa hallinto-, ympäristö- sivistys- ja hyvinvointipalvelut esitetään rinnakkain. Palvelut eroavat kuitenkin kovasti toisistaan. Sivistys- ja hyvinvointipalvelut tuotetaan suoraan kuntalaisille, asukkaille, yrityksille ja yhteisöille, samoin pääosa ympäristöpalveluista. Niistä käytetään nimitystä ydinpalvelut. Sen sijaan osa ympäristöpalveluista ja tiedotusta lukuun ottamatta kaikki hallintopalvelut tuotetaan kuntaorganisaation omaan käyttöön, tukemaan ja mahdollistamaan palvelutuotannon kuntalaisille. Siksi niistä käytetään nimitystä tukipalvelut.

Mitä haittaa tästä sitten on? Eikö ole yhdentekevää miten palvelutuotanto esitetään organisaatio-kaaviossa? Vastaan että ei ole. Vain resurssiohjatussa organisaatiossa tämä malli toimii häiriöttä. Jokainen palvelulohko käyttää valtuustolta saamansa resurssit ja sillä hyvä. Sillä mallilla ei ole mitään tekemistä asiakaskeskeisen toimintamallin eikä tämän jutun ingressissä mainitun komean retoriikan kanssa. Sen sijaan strategisesti ohjatussa prosessiorganisaatiossa tulee ongelmia. Malli toimii systeeminä ja siinä on tärkeä erottaa ydinpalvelut tukipalveluista. Toiminnan optimointi tapahtuu ydinpalvelujen mukaan.

Organisaatioista on lukuisia esimerkkejä päälaelleen kääntyneistä optimointisuhteista. 70- luvulla ATK:n tullessa yrityksiin ja organisaatioihin nämä palvelut koettiin niin merkittäviksi, että ne alkoivat ohjata varsinaista ydintoimintaa. Ydintoimintoja yritettiin taivuttaa tökeröiden ATK- proseduurien luomaan muottiin ja ihmiset ja tehokkuus kärsivät. Tietotekniikan sovellukset saivat täysin väärän kehityssuunnan ja todellisten hyötyjen saaminen viivästyi vähintään vuosikymmenen. Toinen esimerkki on talousosastojen dominanssi siellä missä selkeää kokonaiskuvaa organisaation toiminnasta ei ole muualla. Talousjohto alkaa tulkita ja viestittää organisaation tilasta ja toivotusta kehityssuunasta niin uskottavasti, että varsinaisten asiantuntijoiden ääni hukkuu vakuuttavan esiintymisen taakse. Hälytyskellojen pitäisi soida aina, kun tukipalvelujen kautta joko halutaan tai joudutaan ohjaamaan systeemiä.

Mainitsin aikaisemmin ympäristöpalvelujen pääosin tuottavan ydinpalveluja. Poikkeus mielestäni on Tilakeskus, jonka oikea paikka on mielestäni tukipalveluiden joukossa. Tilakeskuksen toiminta tukee ja mahdollistaa muuta palvelutoimintaa eikä päinvastoin. Koko hallintopalvelujen ryhmän Tilakeskus mukaan luettuna siirtäisin otsikolla Tukipalvelut suoraan konsernijohdon alle. Ne ovat siinä nytkin, mutta aivan väärässä seurassa.

Ongelma 2:
Kaupunginjohtajien tehtäväjako ja hierarkiatasojen määrä

Edellä mainittiin ydin- ja tukipalvelujen niputtamiseen liittyen työnjako kaupunginjohtajien välillä vaikuttaa kummalliselta. Tuntuisi luontevalta, että jos palvelutuotannon ohjauksen ja kehittämisen vastuuta halutaan jakaa, jako tapahtuisi jonkun systematiikan mukaan. Yksi jako voisi olla konsernin tukipalvelut – mm. talous ja konsernistrategia – kuuluisivat kaupunginjohtajalle ja ydinpalvelut apu-laiskaupunginjohtajalle tai päinvastoin, jos niin halutaan ja osaamisprofiilit tukevat tällaista jakoa. Nyt käytetään sekamallia, joka viestii voimakkaasti resurssiohjauksen pukinsorkasta valmistelussa. Keskeistä on ollut löytää henkilöille sopiva paikka, ei ”kuntalaisten hyvinvointi”.

Esitetty organisaatiomalli on ns. syvä, eli siinä on huomattavan monta organisaatiotasoa. Ns. lean- malli eli mahdollisimman matala eli vähän hierarkiatasoja sisältävä organisaatio on kuitenkin se mihin yleensä pyritään sen tuoman ohjattavuuden ja tehokkuuden vuoksi. Laajenevan Kaarinan mallissa on parhaimmillaan ainakin kuusi hierarkiatasoa pelkästään kaupunginjohtajasta laskien ja kahdeksan, jos lähdetään valtuustosta saakka. On toki myönnettävä, että kovin matalaa tällaisen palvelutuotannon järjestämisestä on vaikea saada. Nyt se ei näytä olleen edes tavoitteena.

On kumma, jos tällä mallilla toimittaessa apulaiskaupunginjohtaja ja hyvinvointipalvelujen johtaja eivät jossakin vaiheessa kompastu toisiinsa. Hyvinvointipalvelujen esitettyä jakoa pidän hyvänä enkä kauhistelu sen suurta kokoa. Haasteet sosiaali- ja terveydenhuollon nykyistä paremman yhteistoiminnan suhteen ovat kovat. Samoin hyvinvointiin liittyvien ennalta ehkäisevien elin preven-tiivisten palvelujen ja akuuttien palvelujen resurssien tasapainoisen kohdentamisen. Kaikki kun mielellään rientävät pulassa olevan avuksi, mutta kuka huolehtii siitä, että mahdollisimman moni välttyisi joutumasta pulaan.

Epilogi

Organisaation valmisteluun ja käsittelyyn on osallistunut koko joukko pätevää väkeä: ainakin kaksi kuntajohtajaa, kaksi erittäin päteväksi sanottua hallintojohtajaa, monta etevää osastopäällikköä, kahden kunnan poliittinen kärki ja varmaan monia muita. Tältä kykyjen tiivistymältä olisin odottanut vähän enemmän. Laajeneva Kaarina on uudistuksessaan organisaation osalta jäänyt piirikunnalliselle tasolle.

Yrittäessäni nostaa keskustelua organisaatiosta sain kommentin hiusten halkomisesta ja puhtaasti teoreettisesta koulukuntapohdinnasta, joka ei kuulu tällaiseen käytännön tilanteeseen. Tämä tapahtui tilaisuudessa, jossa ensimmäisen kerran kerrottiin Kaarinan ja Piikkiön valtuutetuille uudesta laajenevasta Kaarinasta ylipäätään. Totesin, että itsensä kanssa ei voi keskustella ja että aihe on liian moninainen lehtien palstoilla käsiteltäväksi. Siksi päädyin kirjoittamaan aiheesta omassa blogissani.

Jos luet vielä tämänkin rivin, niin kiitän mielenkiinnosta. En usko voivani vaikuttaa syntyneeseen tilanteeseen enää oikeastaan mitenkään. Jos kuitenkin sain päässäsi liikkeelle uusia ajatuksia organisaatiosta, niin tämä kannatti kirjoittaa.

ORGANISAATION MIEHITYS; KRIITTINEN ARVIO LAAJENTUVAN KAARINAN VALMISTELUSTA

Kaarinan ja Piikkiön kuntaliitos on edennyt liitoksen toteuttajan eli järjestelytoimikunnan ilmoituksen mukaan erinomaisesti ja hyvässä hengessä. Tätä ei ole syytä epäillä. Valmistelussa on edetty vauhdikkaasti ja töitä on tehty. Kuntaliitosta koskevassa toisessa tiedotteessa 31.3.2008 todetaan, että ”Kuntalaisten hyvinvointi ohjaa laajentuvan Kaarinan valmistelua”. Se on niin komeasti sanottu, että on syytä hieman tutkailla, löytyykö puheelle katetta. Tässä kirjoituksessa käsittelen vain henkilökysymyksiä. Toisessa kirjoituksessa käsittelen organisaation rakennetta.

 

 

 

Ei-poliittiset virkamiehet

Kaarinan kaupungin kaupunginjohtaja Harri Virta käynnisti tarmokkaasti liitostoimet aloittamalla organisaatiosta ja avainhenkilöiden nimeämisestä. Hän ei liiemmin problematisoinut tulevaa miehitystä poliittiselta kannalta, pääasia että nykyisille pomoille löytyi säällinen tehtävä. Isosta naapurista on hieman vihjattu, että saitte johtoon pätevän satamajohtajan, mutta kun teillä ei ole kuin venepaikkoja. Se on tuota naapurin ystävällistä ilkeilyä, mutta kieltämättä uutta uljasta Kaarinaa kootaan hieman satamanjohtajamaisin ottein.

Kaupunginjohtaja Harri Virtaa voitaneen luonnehtia sitoutumattomaksi virkamieheksi, ainakin toistaiseksi. Kokoomus tosin ennen hänen valintaansa epäili pahinta eli jonkinasteista punaväriä isän ammatin ja urheiluseura Kaarinan Uran perusteella. Nuo huolet ovat tainneet häipyä.

Apulaiskaupunginjohtaja Jouko Mäkinen on sitoutunut tai sitoutumaton oikeistolainen, tuskin muunlaista olisi Piikkiön johtoon valittu.

Hyvinvointipalvelujen johtaja Päivi Mikkola on kokoomuslainen. Sivistyspalvelujen johtaja Merja Lehtonen on kokoomuslainen. Ympäristöpalvelujen johtaja Jyrki Lappi on kokoomuslainen. Hallintopalvelujen johtaja Päivi Antola on sitoutumaton oikeistolainen. Antolan alainen, mutta hyvin merkittävää tehtävää hoitava talousjohtaja Janne Lavén on ilmoituksensa mukaan sitoutumaton, kun taas terveyspalvelujen johtaja Raili Hurme on kokoomuslainen.

En väitä, että virkamies menettää pätevyytensä olemalla leimallisesti jonkun poliittisen suunnan kannattaja. Edellä mainitut henkilöt ovat omassa lajissaan varmasti kelpo virkamiehiä. En edes tunne kaikkien kompetenssia, voidakseni sitä jotenkin arvioida.

Ongelma on siinä, että kuntaa johdetaan poliittiseen kannatukseen perustuvan valtuuston ja siihen samaan kannatukseen nojaavan hallituksen ja lautakuntien toimesta. Laajenevaan Kaarinaan on nyt värkätty sellainen johdon poliittinen värisuora, että moista ei ole nähty. Tämä joukko muodostaa laajenevan Kaarinan johtoryhmän, sen valmistelutyön ytimen!

Kuntalaisten hyvinvointi ohjaa valmistelua

Poliittinen yksisilmäisyys tai peräti sokeus ei ole ehkä pahin piirre tässä laajentuvan Kaarinan luomistyössä. Pahemmaksi voi osoittautua se taloudellisten reunaehtojen, veroprosentin ja lainakannan kiinnittäminen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, joka tapahtui liitossopimusta laadittaessa. Tässä kansainvälisen talouden turbulenssissa voi tapahtua niinkin, että talous ihan oikeasti taantuu ja verokertymän kasvua ei ole. Kun veroprosentti on lyöty kiinni, niin vaihtoehtoina talouden hallintaan ovat vähäinen velan otto, taksojen nostaminen ja palvelujen supistaminen. Nykyisellä poliittisella jakautumalla tulos on palvelujen supistaminen.

Tilannetta ei juuri helpota organisaation miehitys. Ensimmäisenä ei tule mieleen kuntalaisten vaan johtavien virkamiesten hyvinvointi. Voidaan kysyä, kuinka näin moniportaiseksi rakennettu organisaatio vastaa kuntalaisten hyvinvointiin? Tiedän, että tähän kritiikkiin vastataan viittaamalla kuntajakolakiin ja liitossopimukseen. Kuinka vain, veroprosentin korotusmahdollisuus olisi pitänyt säilyttää yhtenä säätelykeinona tiukan paikan tullen. Eikä kuntajakolaki käske organisatorista himmeliä rakentamaan.

 

 

 

AJATTELEN…EI KUN KULUTAN, SIIS OLEN OLEMASSA

Kriittinen keskustelu suurista kauppakeskuksista on ehkä yksi niistä asioista, joita muistamme USA:n taloushärdellin ohella vuodesta 2008. Ministeri Vapaavuori osoitti siviilirohkeutta ja tilannetajua puuttuessaan Vihdin Ideapark-hankkeeseen. Kauppakeskukset vaikuttavat autoiluun, liikenteeseen ja ennen kaikkea ohjaa elämätapaamme suuntaan, jota ainakaan kaikki eivät toivo.

Kuluttava kansalainen, hyvä kansalainen
Luontaistalouden aika on mennyt ja niukkuuden Suomi kaikonnut kaus nykyihmisen tajunnasta. Elämäntapamme edellyttää tehokasta tavaroiden ja palvelujen jakelua – kauppaliikkeillä on sekä oikeutuksensa että tärkeä tehtävänsä. Tavaraa on tarjolla ja monella meistä on niitä myös hankkia. Sopii kuitenkin kysyä, onko kuluttamisella mitään rajaa? Meitä kannustetaan kuluttamaan, se on kunnon kansalaisen perustehtävä. Kulutuksemme pitää talouden pyörät liikkeessä. Sillä torjumme lamaa, se tuo työtä ja siiten taas voidaan kuluttaa… näin se menee.

Sohvakauppiaiden Suomeen
Termi on sen ironisointia, että aktiivisin osa tämän päivän yhdyskuntasuunnitelua tapahtuu kauppakeskusten kehittelijöiden, ei yhdyskuntasuunnittelijoiden päissä.
Kiistatta ”sohvakauppiailla” on vauhdikkaita visioita suurista kauppakeskuksista, jotka kehittyvät vähitellen monipuolisiksi palvelu- ja viihtymiskeskuksiksi. Tuurin kyläkauppa Töysässä on kehittynyt juuri tähän suuntaan. Mitä ilmeisimmin se ja suuren maailman mallit ovat ohjanneet ”sohvakauppiaiden” ajatuksia. Osalle meistä tällainen visiointi on vastenmielistä, osalle yhdentekevää. Varmasti on niitäkin, jotka pitävät tällaista kehitystä aivan suotavana.

Mitä me todella haluamme

Me tarvitsemme tuotteita ja palveluja elääksemme. Kysymys on siitä, että mistä me ne hankimme? Mikä on tämän hankintatavan vaikutus muuhun elämäämme ja ympäristöön? Automarketit vastasivat aikanaan muuttuneiden kulutustottumusten ja autoistuneen Suomen tarpeisiin. Tilanne muuttui, kun havahduimme liikenne- ja ympäristöongelmiin ja autoilun kalleuteen. Onko omistettava auto, voidakseen hankkia ruokaa ja vaatteita itselleen?

Uskon, että me haluamme tehdä ainakin päivittäistavarahankinnat niin läheltä kuin mahdollista. Ihmiset ovat havahtuneet arvostamaan lähipalveluja. Jopa niin, että hyväksymme lähikaupan korkeamman hintatason hyvän saavutettavuuden vuoksi.

Toisaalta, totumme siihen mitä meille tarjotaan. Kerran viikossa tehtäviin perheen päivittäistavaroiden perushankintoihin oman auton käyttö ja automarket sopi hyvin. Kun nyt puuhataan kaupan aukioloaikojen täyttä vapautta, tullaanko siihen tilanteeseen, että ei ole tarvetta suuriin kertaostoksiin? Tuskin niin, koska ns. perustarvikkeet ostetaan lähinnä hinnan perusteella. Mutta, jos koko ajan auki olevat kaupat ovatkin automatkan päässä, niin jotain tässä yhtälössä meni vikaan.

Entä kauniissa Kaarinassa

Päivittäistavaratarjonta ja kauppojen sijainti on Kaarinassa kohtuullisen hyvällä tolalla. Ei ole Ideapark- ongelmaa. On kilpailua ja vaihtoehtoja ainakin keskustan ja Piispanristin alueella. Ongelmana on keskentekoinen ja huonosti toimiva keskusta. Keskusta-alueella ei ole erikoisliikkeiden vaatimaa veto- ja ostovoimaa.

Turun Osuuskaupan (TOK) suunnitelmat suurmyymälän rakentamiseksi moottoritien pohjoispuolelle Kaarinatien tuntumaan on synnyttänyt vastustusta lähinnä liikennevaikutusten vuoksi. Vähemmälle on jäänyt sen pohtiminen, miten suunnitelmat toteutuessaan vaikuttaisivat muun Kaarinan ja erityisesti keskustan palvelujen kehittymiseen tai säilymiseen. Mitä paremmin TOK:n liiketaloudelliset suunnitelmat toteutuisivat, sitä varmemmin se heikentäisi tai vähintäänkin hidastaisi Kaarinan keskustan kehittymistä. Kauppakeskus Myllyn tulo Raisioon on hyvin samankaltainen tapaus.

Miksi aloittaa henkilökohtainen blogi

Olen syntynyt vuonna 1945 Keski-Suomessa. Lähdin niin sanotusti maailmalle 17-vuotiaana ja olen asunut Helsingissä, Malmössa, Landskronassa, Tukholmassa, Raumalla, Tampereella, Turussa ja vuodesta 1985 Kaarinassa. Ammattikoulun jälkeen työskentelin konepajoissa Suomessa ja telakoilla Ruotsissa yhteensä 5 vuotta, jonka jälkeen olen opiskellut ensin laivanrakennusteknikoksi, sitten koneenrakennusinsinööriksi ja edellen diplomi-insinööriksi.

Olen ollut naimisissa vuodesta 1970. Vihkiminen tapahtui Raumalla, jossa silloin asuimme. Meillä on yksi tytär ja olen kahden lapsenlapsen onnellinen isoisä, Asko-pappa, kuten pojista vanhempi, Niklas sanoo.

Olen työskennellyt erilaisissa tekniseen, strategiseen ja koulutuksen suunnitteluun liittyvissä asinatuntijatehtävissä vuodesta 1970.  Vuodesta 1981 olen ollut insinööritoimiston vetäjä ensin toisen palveluksessa ja sitten vuodesta 1985 vuoteen 2007 toimitusjohtajana yrityksessä, jossa olen osakkaana. Syksystä 2007 olen työskennellyt omassa yhden hengen yrityksessä yrityskonsulttina.

Kaarinan kunnan- ja sittemmin kaupunginvaltuustossa olen ollut keskeytyksettä vuoden 1992 vaaleista lähtien. Kaarina-Piikiön terveyskeskuskuntayhtymän yhtymäkokouksen puheenjohtajana toimin 1996-2002. Tämän vaalikauden olen ollut Varsinais-Suomen Maakuntavaltuuston 1. varapuheenjohtaja ja Maakuntahallituksen suunnittelu- ja ympäristötoimikunnan puheenjohtaja.

Olen tuntenut tarvetta tuoda julki näkemyksiäni ja ajatuksiani yhteiskunnallisista asioista. Lehdet ovat siihen liian juhlallinen ja jäykkä foorumi. Blokin pito tuntui järkevältä ja niin tämä sitten alkoi.

Niin hullulta kuin se ehkä vaikuttaakin, kirjoittelen lähinnä itseni vuoksi. Jos näistä teksteistä joku kiinnostuu tai saa vaikutteita niin hyvä on.

Aikomukseni on käsitellä ajankohtaisia asioita Kaarinassa,  maakunnassa ja muuallakin, kun kirjoitettavaa ilmenee.